keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Pitkästä aikaa

Palasin tänään blogini pariin ja huomasin, että viimeisestä kirjoituksesta on kulunut monta kuukautta! Olen selvästi puuhastellut muita asioita.

Viimeisen kuukausien aikana minulla on ollut tavoitteena tehdä vapaa-aikana asioita, joista pidän ja joista tulee hyvä mieli. Kirjojen lukeminen, liikunta, käsityöt, kahvilassa ja elokuvissa käynti, ystävien tapaaminen, elokuvien katselu kotona perheenjäsenten kanssa... kaikkea näitä ja varmasti jotakin muuta, jota en muista mainita. Olo on pääsääntöisesti ollut onnellinen (no, jos ei työstressiä oteta huomioon ja onneksi sekin alkaa helpottaa).

Joka paikassa tuodaan tällä hetkellä esille onnellisuuden tavoittelu ja keinot siihen. Minä en yritä olla onnellinen trendien takia, vaan siksi, että minulla olisi parempi olla. Yritän myös muistaa, että aina ei voi olla se paras päivä ja ne huonotkin päivät pitää sallia. Oma hyvä oloni on eniten kiinni asenteestani suhtauta asioihin ja, vaikka en ensin uskonut, omia ajattelumallejaan pystyy muokkaamaan.

Elämän pienet ilot, vastajauhettu kahvi, uusi muki ja hyvä tee, ystävän seura, hyvä kirja, perhe ja kaikki muut asiat, joista voin olla kiitollinen. Minulla on asiat oikeasti todella hyvin.

Tässä muutama viime kuukausien aikaansannoksistani sekä pari fiilistelykuvaa, kesämuki ja ensimmäiset ulkokahvit. Ensimmäisissä kahdessa kuvassa villasukat molemmille pojilleni. Kolmas kuva on virkattu peitto kummipojalle. Neljännessä kuvassa virkattu peitto kotiimme. Viidennen kuvan isoäidin ruuduista on tulossa myös peitto kotiin, "tyttöjen" peitto eli minulle. Kuudennessa kuvassa erittäin makoisaa vihreää teetä, shampanja-tryffelitee, se jos mikä on arjen luksusta. Seitsemännessä kuvassa ostamani kesämuki. Ja viimeisessä kuvassa meren ranta, kun olimme tämän vuoden ensimmäisillä ulkokahveilla Espoossa.






































perjantai 23. tammikuuta 2015

Vatsasta ja paranemisesta

Eipä ole tullut kirjoiteltua pitkään aikaan. Mielenkiintoista tekemistä ja touhua on riittänyt eikä aikaa netissä oleiluun ole juurikaan jäänyt (ei huono asia). Nyt on pakko ottaa näppäimistö käyttöön ja kirjoittaa vatsa-asioista.

Tuossa viime vuoden loppupuolella mainitsin, että olen mennyt ravintoterapeutin vastaanotolle. Veden juonnista lähdettiin liikkeelle ja sen jälkeen on tehty monia muita asioita, kuten karsittu ruokia ja otettu lisäravinteita sekä vitamiinilisiä (ovat olleet keskeisessä roolissa, uskokaa pois). Vähän yli kolmessa kuukaudessa oloni on parantunut merkittävästi, huonoja vatsapäiviä on todella paljon vähemmän.

Mutta mitä muuta olen saanut, kun suolisto pikkuhiljaa paranee?

Tietenkin ne hyvät vatsapäivät.

Ihoni melkeinpä kukoistaa! Ihotautilääkärin diagnosoima perioraalidermatiitti eli suunympärysihottuma on ollut täysin oireeton. Poskeni hehkuvat ilman poskipunaa ja kasvojen iho on muutenkin huomattavasti paremmassa kunnossa.

Hiukseni kiiltävät upeasti ja kuiva karheus on lähes kadonnut. Ja kuten aikaisemminkin kerroin, ihoni ja limakalvoni eivät ole enää läheskään niin kuivat kuin aikaisemmin. Nämä asiat ovat varmasti parantuneet riittävällä veden juonnilla myös.

Mielialani on kohonnut. En menetä hermojani ihan niin helposti kuin aikaisemmin ja tunnen itseni energisemmäksi muutenkin. Puhkun intoa tehdä asioita.

Päänsäryt ovat kadonneet.

Kaiken tämän olen saanut ja se on uskomatonta. Olen vasta alkutaipalleella paranemisessa ja näin paljon hyvää on jo tapahtunut. En voisi olla onnellisempi.