sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Tuunausta ja tipuja

Mekko on suosikkivaatteeni, jos voisin (sään puolesta) pitää mekkoa koko ajan, niin pitäisin. Olen kuitenkin todennut, että Suomen talveen ja pakkaseen mekko ei ole riittävän lämmin varuste, vaikka kuinka laittaisi sukkahousua ja saapasta jalkaan. Olen joskus jopa niin viitteliäs, että lähden kotoa farkuissa töihin, mekko kassissa, ja vaihdan mekon päälle työpaikalla.

Olen etsinyt itselleni uutta mekkoa, joka tuntuisi heti omalta eikä maksaisi ihan hirveitä summia. Toistuvat hikoilut sovituskopeissa tuottivat lopulta tuloksia, kun löysin H&M:n myymälästä mekon, joka on se oikea. Pieni mutta matkassa oli, koska mekko oli makuuni liian lyhyt. Päätin kuitenkin ostaa sen ja ommella helmaan jatkopalan pituuden lisäämiseksi.

En ole ollut mikään suurten kuvioiden ystävä, mutta pikkuhiljaa olen huomannut, että kun on tarpeeksi kärsivällinen, niin juuri se itselle sopiva kuvio kyllä löytyy. Ja koska olen päättänyt, että en osta mitään vaatetta, mikä ei heti tunnu hyvältä, niin joskus etsiminen vie aikaa. Lopussa kuitenkin uurastus yleensä palkitaan, kun juuri se täydellinen vaate (tai muu asia) löytyy. Tässä ihana ruusuinen mekkoni, joka sai jo perjantaina töissä kovasti kehuja. Helman musta jatkopala siis itse lisätty. Hinnaksi tuli jatkopalakankaan kanssa noin 25 €.


Ja kun kangaskauppaan eksyin, löysin sieltä myös muuta kivaa. Olin juuri menneellä viikolla keskustellut ystäväni kanssa vaatteista, joissa on eläinkuvioita,  pieniä kirahveja, hevosia tai jotakin muuta, ja todennut että nuo kuviot eivät ole minun juttuni. Sattuipa sitten somasti, että Eurokankaassa oli aivan ihanaa mustaa sifonkia, jossa oli pienen pieniä puna-vihreitä lintuja. Kangas suorastaan huusi nimeäni. Ostin kangasta ison palan, maskoi vaivaiset 8 €. Aion tehdä kankaasta ainakin puseron ja huivin. Luultavasti siitä riittää myös johonkin muuhun. Kangas on pesun jäljiltä ryppyinen, mutta tässä ihanat tipuni.




















Ennakkoluuloton etsiminen ja kokeilu tuottaa yllättäviä tuloksia. Vielä muutama vuosi sitten en olisi uskonut, jos joku olisi sanonut minun tänä päivänä pukeutuvan tuohon kuvan ruusuiseen mekkoon. Pienin askelin olen päässyt ulos (itse luomastani) pukeutumislaatikosta ja päässyt tutustumaan kaikkiin mielenkiintoisiin ihanuuksiin. Kyllä kannattaa!

2 kommenttia:

  1. <onpa nätti mekko! Tuon voisin pukea itsenikin päälle! (eli mekossa on tarpeeksi mustaa niin kelputan) :D
    Ja mikä loisto idea tehdä siitä itse sopivan pituinen.

    VastaaPoista
  2. Kiitokset! Kyllä se minullakin melkein menee niin, että kuviollisten vaatteiden pohjaväri on musta. Muita vaihtoehtoja kun on kokeillut, niin eivät tunnu omalta.

    VastaaPoista