maanantai 28. marraskuuta 2011

Keskiyö Pariisissa

Woody Allenin elokuvat eivät kuulu suosikkeihini, enkä erityisemmin pidä näyttelijä Owen Wilsonia. Tästäkin huolimatta löysin eilen itseni elokuvateatterista katsomasta elokuvaa Midnight in Paris. Lippua ostaessani otin tietoisen riskin, että en pitäisi elokuvasta ollenkaan, mutta päätin antaa sekä Woodylle että Owenille vielä yhden mahdollisuuden.

Elokuvan tunnelma oli ihana, Pariisi kaunis ja Owenkin ihan siedettävä. Tarinassa oli mukana myös jonkinmoinen opetus. Minä käsitin opetuksen niin, että älä haikaile menneiden perään, vaan elä nykyhetkessä, sillä se on kaikkein parasta ja elä siinä hyvässä nykyhetkessä oman itsesi näköistä elämää.

Astuin ulos elokuvateatterista iloisena ja hyvällä mielellä. En kutsuisi elokuvaa maailman parhaaksi tai mitenkään erityisen erikoiseksi, mutta minut se yllätti positiivisesti, lähtökohdat kun eivät olleet kovin kummoiset. Ehkä en hylkää Woody Allenia ihan kokonaan. Ja ehdottomasti haluan joku päivä matkustaa Pariisiin.

2 kommenttia:

  1. Kiitos rohkaisusta - minäkään en liiemmälti välitä Wilsonista saati Allenista... Mutta tämän voisi siis vuokrata joku ilta. Pariisi _on_ ihana, suosittelen!

    VastaaPoista
  2. Vuokraa ihmeessä. Tosin älä hauku rohkaisijaa, jos et tykkääkään :) Mulla on kovat säästämiset edessä, kun pitää päästä sekä New Yorkiin että Pariisiin.

    VastaaPoista