maanantai 31. lokakuuta 2011

Liikunta koukuttaa

Vihasin koululiikuntaa. Olin lähes jokaisessa lajissa ryhmän huonoin ja minut valittiin aina viimeisenä pesäpallojoukkueeseen. Hiihtokilpailuissa saavuin aina viimeisenä maaliin ja uidakaan en osannut kunnolla. En ollut erityisen hyvä missään lajissa enkä harrastanut liikuntaa. Jossain vaiheessa teininä innostuin kuntosalilla käymisestä ja treenasin kohtuullisen kiitettävästi, kunnes innostus lopahti. Kului todella monta vuotta, että en ajatellut mitään liikuntaan viittaavaa (paitsi ehkä kävely) enkä kaivannut fyysistä rasitusta.

Noin kolme vuotta sitten, erinäisistä syistä, päätin aloittaa liikuntaharrastuksen. "Menin naimisiin" kotiani lähellä olevan kuntokeskuksen kanssa ja aloin käydä säännöllisesti kuntosalilla ja jumpassa. Onnettomalla rapakunnolla varustettuna sain itseni alussa todella huonovointiseksi, mutta pikkuhiljaa kehityksen alkoi huomata ja innostus liikkumiseen lisääntyi.

Tällä hetkellä voin tunnustaa, että olen koukussa liikkumiseen. Jos en pääse jumppaan säännöllisesti, kotona istuu perusteellisen kiukkuinen äiti ja vaimo. Lajit ovat muuttuneet rankemmiksi, rakastan taistelulajeihin perustuvaa BodyCombat -jumppaa, jossa voi samalla purkaa kaikki aggressiot, mitä itsellensä saa kehiteltyä. Kuntosalikäynnit ovat kasvattaneet lihaksia ja konkreettinen hyöty, kunnon kohoamisen lisäksi, on reippaasti pudonnut paino (joka on nyt sama kuin ennen lapsien syntymistä, pakko kehua..). Poissa on vararengas vyötäröltä ja roikkuva maha. Fiilis on mahtava ja itsetunto mukavasti kohonnut (on siihen toki muitakin syitä, mutta tämä on yksi niistä) ja hienoa on se, että olen saanut liikuntaitsetuntoni takaisin positiivisten kokemusten myötä. Voinen lopultakin unohtaa ikävät kouluajat. Suosittelen kaikille säännöllistä liikuntaa. Lajilla ei niin väliä, kunhan itse nauttii.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti