maanantai 6. kesäkuuta 2011

Esiintymispelko

Minulla on yksi pelko, jonka niskan päälle en ole päässyt vielä missään elämäni vaiheessa. Pelkään esiintymistä yli kaiken. Sitä virallista "menen kokoushuoneessa yleisön eteen ja kaikki tuijottavat" -meininkiä. Olen kauhusta kankeana jo monta viikkoa ennen esiintymistä ja vielä sen jälkeenkin. Saan fyysisiä oireita päiväkausia ja kun stressi esiintymisen jälkeen laukeaa, tuntuvat oireet silloinkin kehossa. Paniikinomainen tärinä ja punastelu ei tuota minkäänlaista mielihyvää ja puheäänen kohoaminen uusiin taajuuksiin ei helpota tilannetta. Puhumattakaan siitä, mitä mieltä vatsani on näistä tilanteista.

Pelkäsin esiintymistä jo koulussa. Kuvittelin pelon helpottavan, kun kasvan aikuiseksi, saan lisää varmuutta ja itsetuntoni vahvistuu. Vaan eipä niin käynyt. Olen saanut lisää itseluottamusta muihin tilanteisiin, joissa olen ihmisten kanssa tekemisissä, eikä naamani loista tomaatinpunaisena enää, kun joku puhuu minulle. Esiintymispelko kuitenkin on pysynyt.

Minulle on sanottu, että kyllä esiintymispelosta pääsee eroon ja kun vain esiinnyn, niin ihan varmasti alan pitämään siitä. Minua on kehotettu menemään kurssille ja lukemaan itsehoitokirjoja, joissa annetaan vinkkejä esiintymispelon voittamiseksi. Olen lukenut opuksen jos toisenkin elämäni aikana, enkä vielä ole löytynyt ratkaisua "ongelmaani".

Olen alkanut pohtia, että onko minun pakkoa oppia pitämään esiintymisestä? Voisiko olla niin, että minut voitaisiin hyväksyä pelkoni kanssa ja todeta, että tässä asiassa en ole täydellinen? Voisiko ajatella, että ehkä minun ei tarvitsisi tehdä juuri tätä asiaa, koska teen niin monia muita asioita ja olen niissä hyvä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti