perjantai 18. maaliskuuta 2011

Kriittisyys ei tarkoita negatiivisuutta

Teatteriohjaaja Susanna Kuparinen sanoo lehtihaastattelussa: "Kriittisyys ei aina tarkoita negatiivisuutta. Ihmisten lokeroiminen tappaa erikoisesta kulmasta tulevat pätevät argumentit".

Viisaita sanoja. Suhtautumiseni asioihin on lähtökohtaisesti kriittinen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että suhtautuisiin itse asiaan negatiivisesti. Ajatusten ja näkemysten vaihtaminen on mielestäni oiva tapa kehittyä ja kehittää asioita. Mielestäni on tervettä ajatella asioita eri näkökulmista, myös kriittisesti.

Olen huomannut, että kriittisyys todellakin usein koetaan hyvin negatiivisena. Voisi jopa sanoa, että sitä ei useinkaan hyväksytä tai katsota hyvällä. Kriittisiä kommentteja sanova ihminen saatetaan leimata hankalaksi vastarannankiiskiksi, joka muiden mielestä näkee asiat aina negatiiviselta kannalta. Usein myös oman mielipiteen ilmaiseminen, varsinkin jos se eroaa valtavirrasta, koetaan negatiiviseksi kritiikiksi. Olenpa saanut kuulla, että se kuvaisi arvostuksen puutetta toista ihmistä kohtaa. Siis mitä? Onko oman mielipiteen ilmaiseminen arvostuksen puutetta? Mielestäni ei. Toki sillä on merkitystä miten mielipiteensä ilmaisee, sen voi tehdä toisia loukkaamatta. Ellei vastapuoli sitten koe eriävää mielipidettä loukkauksena, jolloin tilanne on melko hankala.

Erityisesti naisille toivoisin lisää rohkeutta suhtautua asioihin kriittisesti ja uskallusta myös kertoa mielipiteensä ääneen. Samaisesta lehdestä, jossa Susanna Kuparista haastateltiin, kehoitetaan naisia puhumaan kovemmalla äänellä, koska niin tekevät miehetkin ja se todellakin lisää uskottavuutta ja auttaa asioiden eteenpäin menemisessä, sen olen itse huomannut.

Kriittisyyttä ja rohkeutta peliin, kuuluvalla äänellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti