tiistai 10. elokuuta 2010

Eat Pray Love

Luen tällä hetkellä Elizabeth Gilbertin (http://www.elizabethgilbert.com/) kirjaa Eat Pray Love. Jo kirjan alkumetreillä huomasin lukevani itselleni tuttuja ajatuksia. Elämä on kohdallaan, kaikki on hyvin, on perhe, lapset, asunto, työpaikka ja ystäviä, mutta siitä huolimatta tuntuu että itseään ei pysty toteuttamaan haluamallaan tavalla. Onko teistä koskaan tuntunut samalta? Veikkaisin, että meitä on useita. Elizabethin tapauksesta poiketen en halua luopua avioliitostani, minulla on maailma paras aviomies. Tuo takaraivossa kolkuttava tunne on kuitenkin tuttua. Myös se, että Masennus ja Yksinäisyys tulevat vierailulle eivätkä tahdo lähteä pois, on kovin tuttua.

Olisi ihanaa löytää se onnellinen ja autuas tila, jossa olisi vain tyytyväinen siihen elämään mikä on tällä hetkellä, jos se elämä on oikeasti hyvää. Toisaalta olen sitä mieltä, että pitää olla rohkeutta tehdä muutoksia, kipeitäkin sellaisia, jos itsestä siltä tuntuu. Olen joutunut myös tähän tilanteeseen, eikä silloin ollut vaihtoehtoja vaikka tiesin tuottavani tuskaa usealle ihmiselle. Näissä tilanteissa on kuitenkin ajateltava itseään ja oltava itsensä paras ystävä, pidettävä huolta omasta hyvinvoinnistaan.

En vielä ole päässyt kirjan loppuun, joten en tiedä miten Elizabethille käy. Syksyllä elokuvateatterihin tulevan elokuvan haluan nähdä (vaikka useimmiten kirja onkin elokuvaa parempi), jo ihan senkin takia että siinä näyttelee aina niin karismaattinen Javier Bardem.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti